vepsukka's blog

Hyvää juhannusta

Brasilia Juhannus pieni

Kuvakombo viidakosta.

Juhannuksen kunniaksi blogissa koittaa aika KUVAKOMBON!

Tässä vähän fiilistelyä Amazonian viidakosta. Perusteellisempi postaus tulee joskus, tässä top 5:

1. Näimme viidakon myrkyllisimmän käärmeen korallikäärmeen keskellä pusikkoa metrin päästä. Tästä kiitos ryhmän ruotsalaiselle tsubulle, joka lähes astui käärmeen päälle. Onneksi ruotsalainen ja käärme väistivät toisiaan. Purema olisi halvaannuttanut loppuiäksi.

2. Pidimme sylissä (tarkemmin sanottuna VP piti) alligaattoria, jonka opas nappasi keskellä pimeyttä Amazonian jokihaaran kaislikosta. Alligaattori oli noin metrin mittainen. Ikää sillä oli parisen vuotta. Tullessaan pidellyksi by turistit se uikutti kuin pieni vauva. 

3. Yövyimme viidakossa. Keskellä metikköä, jonne ei valkoisen miehen jalka juuri eksy. Kyhäsimme tukipuut sademetsän antimista, levitimme niiden päälle pressun, alle moskiittiverkoin verhotut riippukeinut. Hyttysiä oli silti pirusti. Ruoka valmistui notskilla (kanaa ja riisiä), samoin aamupala (kahvia ja munia). Aamuvirkku VP bongasi lähipuusta pari apinaa. 

4. Kalastimme pirajoita. VP sai 5, Meri 2. Yhteensä retkueemme saalisti muutamia kymmeniä pirajoita, jotka seuraavana päivänä söimme. Oli ihan hyvää lihaa, tosin ruotoja oli turhan paljon. Pirullisen terävät ja isot hampaat fisuilla oli. Hyvin niille tuntui syöttinä olleet kanapalat maistuvan.

5. Söimme tulikärpäsen toukat. Opas nappasi maasta pari pienen kookoksen näköistä pähkinää, koversi ne auki ja löysi sisältä valkoisen, suklaarusinaa muistuttavan toukan. Se vääntelehti vähän kädellä, kunnes se hotkaistiin suuhun. Pari puraisua ja suun täytti pehmeä mössö, joka maistui aivan - yllätys, yllätys - kookokselta! Maku tuli kuulemma siitä, että mönkiäinen syö pikkukookosta sisältä päin ja täten maistuu aivan siltä. Outoa sanoa, mutta hyvää oli.

Ken ikinä Brasiliaan käy, tulee hänen menevän Amazonian viidakkoon.

Meri

Manaus sentään...

Manauksesta nopeasti ennen lähtöä Amazonin viidakkoon. Elikkä eilen tultiin tänne sopivasti enne Brasilia-Norsunluurannikkomatsia. Viidakkoretkifirman edustaja haki kentältä ja vei hotellin kautta keskustaan. Tänään maanantaina lähdetään viidakkoon kolmeksi yöksi ja paluu sitten päivää ennen Brasilia-Portugali matsia. Retkellä kuulemma mukana ainakin yksi ruotsalainen pariskunta ja koku yksinäinen sielu. Hyvää juhannusta kaikille uskollisile blogin lukioille.

T.VP ja Meri

Isojen vesien äärellä.

Chio!

Tänään ei jaksa paljon kirjailla. Hyvät blogiystävämme (olemme havainneet laskurista ihmeeksemme, että teitä on muutama), saatte nyt keskittyä kuvien selaamiseen.

Pähkinänkuoressa jotain: tultiin eilen Foz do Iguassun kaupunkiin, joka on pikkucity keskellä subtrooppista metsikköä Brasilian, Argentiinan ja Paraguayan rajalla. Täällä asuu joku 300 000 ihmistä eli brasilialaisittain kyseessä on Veikkolan tapainen snadi village, jonka koko olemassaolon tarkoitus on jokseenkin hämärä. Kai täällä muutakin on kuin turisti rajan pinnassa, johon on syynä aivan tajuttoman törkeen megamahtavat vesiputoukset.

Käytiin niillä sitten tänään Argentiinan puolella. Matka Maradonan maahan kesti jotain puolisen tuntia ja piti sisällään kaksi rajan ylitystä, tullin ja jotain muodollisuuksia. …. Mutta ne putoukset. Nyt tiedän, miltä tuntuu, kun joutuu haukkomaan henkeä. Siis kyllä kannatti. Jotenkin sitä valtavaa silmien edessä putoavaa vesimassan mahtavuutta ei pysty edes sanoin kuvailemaan. Kun sellainen kaksi kilometriä leveä joki yhtäkkiä putoaa monta sataa metriä pystysuoraa seinämään pitkin rotkoon, on se vain jotain ihan tajutonta. Se kohina, se veden voima, se koko hässäkkä. Ja se, että snadisti joutuu pelkäämään, että ”jos tää kaide nyt pettäis, ni just mä syöksyisin tonne mukana”. Siinä putouksilla tuli mieleen ihan outoja ajatuksia, kuten ”onneksi vedellä ei ole tuntoaistia”.

Pyörittiin siellä melkein koko päivä. Lopulta käytiin veneellä vielä putousten allakin. Se se vasta mahtavaa olikin. Vettä ryöppysi niin tajuttomalla paineella, ettei isolla speed boatillakaan ollut mitään mahdollisuuksia päästä täysin putousten alle. Mentiin kuitenkin niin lähelle kuin päästiin – ja kastuttiin täysin. Goretexistakin meni saumakohdista läpi. Veden voima, kohina ja sinkoilu oli über-hubaa.

Summa summarum: Iguassun putouksien vuoksi kannatti lentää Riosta kaksi tuntia keskelle metsää. Ne oli ehkä siisteintä mitä olen livenä koskaan nähnyt. Ja on tietysti turha toivoa, että ne mitenkään pääsisi oikeuksiin kuvissa, mutta laitetaan nyt joitain fotoja.

Huomenna putouksille uudestaan. Nyt Brasilian puolelle.

Meri

Ps. Päivän anekdootti. Hostellista oltiin meitä eilen vastassa lentokentällä. Noutajan lappu oli tähän mennessä nähdyistä hauskin: welcome Veli & Pekka. Sovittiin, että mä olen Veli.

Pps. Nyt ne kuvat meni sinne ihan jotenkin väärässä järjestyksessä, mutta ehkä te saatte tosta fiiliksen. Ei jaksa hifistellä niitten kanssa. Tämmöstä rouheeta menoa. 

Suoraan sisäpiireihin.

Brasilia - eka matsi

OI! (eli moi brassiksi)

Matka Brasiliaan sujui mallikkaasti. Vaikka Air Francen Boeing olikin hieman päivitystä kaipaava, se ei nukkumista haitannut. Päivitystä olisi kaivannut lähinnä viihdesysteemi, lähin ruutu kun oli yli kahden metrin päässä, eikä sen sisältöön voinut vaikuttaa (kyllä sitä mannerten välisillä pitäisi vähintään oma telkkari olla). Ruokapuoli sen sijaan oli kunnossa, etenkin Herran valitsema eksoottinen herkkulasagne. Ruoat esiteltiin erillisellä menukortilla. Jälkiruokia tarjottimella taisi olla peräti neljä erilaista. Erikoista oli se, että Mr:llä ei olut eikä viini maistunut ollenkaan, joten ruokajuomat jäi juomatta. Matkalla oli välillä suhteellisen kovaa turbulenssia, joka pariin otteeseen muistutti lähihistorian live-

Lost koneesta, ennekuin muisti että sehän oli Rio-Pariisi kone.

Koneessa vieressä sattui istumaan julkkis. Brasiliassa ihan virallisesti valittu ”Queen of the Beach!”

http://armin.aminus3.com/image/2008-06-30.html

Kyseessä siis ammattilaisbeachvolley pelaaja (Maria Elisa Antonelli), joka yrittää päästä Brassien edustajaksi Lontoon Olympialaisiin. Kyseinen lady oli oikein mukava ihminen ja kun englantikin luonnistui saatiin hyviä vinkkejä Rioon. Valitettavasti sattui asumaan eri suunnalla, olisi omien sanojensa mukaan muuten tarjonnut meille kyydin himaan. Kuultiin myös mielenkiintoisia huhuja suoraan sisäpiiristä. Marian kaveri on kuulemma Brassien tähtipelaaja Adrianon henkivartija. Adriano on kuulemma kova rilluttelemaan ja naisia riittää. Tämän takia Maria ei kaveria kovin paljoa arvostanut, focus kuulemma puuttui.

Lentokentällä meitä odotti säällinen parinsadanmetrin mittainen passintarkastusjono.  Aika meni kuin siivellä kun pääsin (VP) nöyryyttämään Meriä Flight conrollissa (IPhone-peli). Tunti siinä kuitenkin meni ja tämän jälkeen oli sitten vielä varsinainen laukkujen tarkastus, ettei vaan ole eksynyt matkalaukkuun lemmikkejä, kananmunia tai muuta oleellista. Vihdoin asemalta ulostauduttuamme, alkoi taksin etsiminen. Monta tarjoajaa matkalla oli. Maria vinkin mukaisesti yritettiin maksaa korkeintaan 40 paikallista (about 20 egee), kun Lonely Planetin mukaan hinnat on 65 ylöspäin. No eihän me jaksettu kovin kauaa tinkiä (hinnat lähti 95 paikallisesta), joten tyydyttiin sitten 60 Realin hintaan. Kyyti oli vallan vauhdikas ja matkalla auringonnousun värittämässä Riossa pääsi lomatunnelmaan maisemia ihastellessa. Aamuruuhka oli ihan kunnollinen, ainakin Helsingin mittapuulla. Täällä prätkäilijät ei ujostele kaistojen välissä ajellessaan. Sikäli kun ajotaidot riittää, henkikullan säilyttämiseen on prätkäilijöillä tehokkuus takuulla reilusti autoilijoita paremmalla tolalla.

Taksi löysi meidät hienosti perille, ja toi ihan oven eteen. Pari kertaa piti kyllä kiertää kortteli, koska satuttiin väärään kohtaan yksisuuntaista katuamme. Meidän B&B paikassa (http://www.boo.com/riodejaneiro/bed_and_breakfasts/fatima_macintyre_house)  meitä odottelin jo paikan omistaja Fatima. Taiteellisen oloinen noin 50v rouva, koiransa ja kissansa kanssa.  Aamukahvit hörpättyämme olikin aika reissun ensimmäisten päikkäreiden, joita jatkettiin parin tunnin verran. Tämän jälkeen aukesi huoneen nurkassa oleva laatikonmallinen televisio, josta nautiskelimme ensin Uusi_selanti-Slovenia pelin loppu, ja All-Whitesin hieno tasoitus –JEEE (1-1)! Tämän jälkeen suorilta jatkui kuolemanlohkon ensimmäinen matsi, Norsunluurannikko-Portugali (0-0), ennekuin päästiin itse asiaan eli Brassien ekaan peliin.

Se me tsiigattiinkin sitten paikallisessa ravitsemusliikkeessä eli lähiravintolassa. Ihmetykseksemme Lebnonin rannalta (joka siis on osa Ipanemaa) ei löytynyt ulkoilmakatsomoa. Copacabanalla olisi ollut, muttei jaksettu sinne sykkiä. Naapuriraflassa oli oikein mainio kisatunnelma: perheitä ja pariskuntia kannatustorvet suussa, keltaiset pelipaidat päällä ja oluttuopit kourassa. Täällä on ihan nössö, jos ei ole mitään Brassi-rekvisiittaa katsomossa. Vähintään pelipaita täytyy olla. Mielellään yhdistettynä keltavihreään torveen, erilaisiin päässä heiluviin vieterisarviin tai keltavihreään peruukiin.

Matsin jälkeen himaan. Aikaero painaa vielä. Kun täällä on ilta yhdeksän, on se Suomessa aamukolme.

Tänään tällaisella tarkkuudella raporttia. Tulevina päivinä tuskin yhtä pontevasti. Riippuu vähän miten wifejä löytyy. Blogin kirjoittaminen on yllättävän tuskatonta puuhaa. Yleensä lomalta löytyy aina sen verran luppoa.

Huomenna lähdetään tutkimaan seutukuntaa tarkemmin. Vähän shoppailemaan ja tutkailemaan josko Ipanemalta löytyisi joitain fio dentaleja. Fio dental tarkoittaa hammaslankaa ja on paikallisten nimitys bikineille. Ta ótimo!

 

Até mais tarde!

 

VP (85%) ja Meri (15%)

Se olis sitten taas menoa!

Blogi nousee haudasta, koska myös Saikkoset nousevat lentokoneen kyytiin ja suuntaavat kohti Brasiliaa. Tervetuloa kyytiin.

Yleisön pyynnöstä ja omaksi iloksi päätettiin fiilistellä matkatunnelmia vanhaan blogiin. Näin nekin ystävämme, joilla on erinäisiä palloja jalassa Suomessa ja kesän reissut koostuvat lähinnä Muumimaailmasta ja yhdestä yöstä Turussa, pääsevät nojatuolimatkalle Brasiliaan (dinkku elvistelee - säälittävähkösti - tasan niin kauan kuin voi!).

Homman nimi on tämä: lennämme tänään Pariisin kautta Rioon. Kuuluisehkolla Air Francella tottakai! (mitä sitä ei reppureissaaaja halpojen lentojen takia tekisi --- toisaalta VP:n sanoin "ei salama iske kahta kertaa samaan lentokoneeseen"). 

Riossa lepuutamme kaksi pävää rouva Fatiman hostellissa Lebnonin (olikohan se noin?) kaupunginosassa, joka vastaa about jotain Eiraa tai Ullanlinnaa Riossa. Muigen B&B-paikan pitäis olla kivahko. Hostelwordissä se oli saanut DDRmäisen hyvät palautteet. Sähköpostiin Fatima vastaa 5 minuutissa eli eiköhän ihan hyvissä käsissä olla kaksi ekaa yötä.

Riossa ajatuksena on sopeutua aikaeroon ja tutustua JALKAPALLOKULTTUURIIN. Onhan heti huomenna jännittävä ottelu Brasilia - Pohjois-Korea. 

Koko Brasilian reissummehan pohjautuu hyvin pitkälti juuri jalkapalloon. Kesäloman ajoitus, matkakohteen valinta ja Brasilian sisäiset lentoaikataulut on ajoitettu siten, että pystymme katsomaan mahdollisimman tehokkaasti ja megalomaanisen hysteerisissä tunnelmissa kisoja! 

Riosta jatkalle kohti Iguassu Fallseja. Siis vesiputouksia. Kuulostaa jotenkin pliisulta. Yhdet vesiputoukset, mitä sitten? Mutta jengi on hehkuttanut, että kannattaa lentää Foz do Iguassun ihan vain tsekkaamaan, kun valtava määrä vettä valuu jostain rotkon reunalta alas. Siellä ollaan kolme päivää. 

Putouksilta jatketaan Amazonille. Suurin osa Amazonin reissuista starttaa Manauksen kaupungista, jonne mekin Sao Paolon kautta lennämme. Idea olisi lähteä vähän joenvarteen ihmettelemään meininkiä. Joku viisi päivää varmaan hengataan jossain pöpelikössä, hierotaan offia kinttuihin ja popsitaan malariapillereitä (joista kiitos kotilääkärillemme Sadulle!). 

Manauksessa tsekkaamme myös ottelun Portugali-Brasilia, jonka jälkeen jatkalle kohti Unescon perintökohdekaupunkia eli Salvadoria. Salvador on pimeen kaunis, vanha kaupunki - jossa tosin on kuulemma hemmentinmoinen crack-ongelma. Capoera on joka kulmassa, kuulemma. Jostain tuolta Bahian maakunnan kulmilta on kuulemma laji lähtöisin. Täytyy laittaa tuo ninja-Saikkonen pyörimään capoerapiruetteja jonnekin kujalle. 

Salvadorissa vietämme kuusi päivää, jonka jälkeen palaamme 1 1/2 viikoksi Rioon. Siellä yövymme varmaan parissa eri hostellissa. Nyt on varattu muutama yö Lapan alueelta, joka on vähän kuin Rion Kallio. Riossa keskitymme edelleen myös jalkapallon seuraamiseen. Ohjelmassa pudotuspelit ja finaali meidän viimeisenä kokonaisena päivänämme mestoilla. 

Sitten kun Brasilia on voittanut mestaruuden ja olemme ottaneet sen koko kaupungin kanssa vastaan Riossa, voimme hyvillä mielin palata kotiin. Edelleen kuuluisahkolla reitillä Rio-Pariisi. 

Että tämmöstä! Tsiigaillaan kuinka usein jaksamme blogia päivittää, miten löytyy wi-fejä ja miten kauan menee ennen kuin joku capoeranero häipyy Macimme kanssa kohti favelaa.

Iloista oloa Suomeen! 

Meri (ja hengessä mukana myös mr. Saikkonen)

IMG_7010

Ei paluuta tyhjään kotiin.

Näin se vääjäämätön tapahtui, laskeuduimme Helsinki-Vantaalle puoli seitsemän tienoilla tänä aamuna. Matka meni totuttuuun tapaan turitiluokan viihtyisissä tiloissa. Ajoittain uhosimme, että takaisin tullaan busineksessa, mutta päätettiin kuitenkin säästää pisteet jotain tulevaa matkaa varten. Oman pikantin lisämausteen paluumatkaan toi Mr:n jostain hankkima vatsatauti. Tämä varmasti pienensi veritulpan riskiä, sen verran säännöllisesti tuli reippailtua pitkin käytävää. 

Keli helsingissä oli harmaa ja märkä, onneksi sentään vähän lunta oli maassa. Kotona meitä odotti yllätys: kun taksi pysäköi ikkunamme eteen, havaitsimme olohuoneessamme valon. Alivuokralaisemme 2Pek eli Pekkahan se siellä keitteli aamukahvia. Olimme epähuomiossa ilmoittaneet Pekalle palaavamme vasta perjantaiaamuna. Onneksi Pexi on tottunut blogiseuraaja ja hoksasi sitä kautta keskiviikkona, että "prkl, Saikkoset ovat nousseet koneeseen Bangkokissa". Vaikka homma ei ihan alkuperäisen suunnitelman mukaan mennytkään, lievitti Pekan läsnäolo erinomaisesti kotiintuloahdistusta. Eikä tarvinnut palata tyhjään kotiin! Kämppä oli paremmassa kunnossa kuin lähtiessä, joten loistavasta ylläpidosta kiitokset Pekalle. 

Rouva Saikkonen oli erityisen iloinen päästessään ottamaan käyttöön vihkisormuksen. Se kun oli ollut matkan ajan jemmassa kotona. Nyt on siis rinkat purettu, pyykkivuori pesty ja osa kamoistakin jo löytänyt paikkansa kaapeista. Enää pitäisi omistajapariskunnan kotiutua. 

- VP ja Meri 

Viimeiset kuvat Bangkokista -osa II

Nyt takuulla viimeiset kuvat Bangkokista. Tänään juhlistettiin Merin synttäreitä etuaikaan (synttärit 12.3.), lahjaa tosin ei ole vielä jaettu. Meri saakin juhlia synttäreitä aikaeron verran ylimääräistä, eli käsityksemmem mukaan seitsemän tuntia ekstraa. 

Nyt kello täällä 21.24 ja kone lähtee 00.40 joten pikuhiljaa pitää suunnata kohti kenttää. Kiitokset kaikille lukijoille ja etenkin blogimme kommentoijille. 

Lähipäivinä tulossa kuitenkin Best-of the-best eli Top Gun kooste matkasta.

t.vp ja Meri

viimeiset kuvat Bangkokista

Nyyh, viimeset kunnolla lämmittävät kesäiset auringonsäteet hetkeen on nyt nautittu.

Nyt rinkan haku ja kylille odottelemaan lennon lähtöä.

-vp

Bangkok - kotiinpaluun aattona

Bangkokissa on etukäteissuunnitelmien mukaisesti lähinnä shoppailtu. Mukaan on tarttunut etupäässä erilaista laadukasta merkkikamaa höystettynä räätälöydyllä puvulla, kengillä, matkalaukulla ja muutamalla paidalla.  Viimeisenä iltana käytiin syömässä Merin opiskelukaverin Villen ja hänen vaimonsa Olgan kanssa. He veivät meidät syömään loistonäköalalla varustettuun ravintolaan hieman keskustan ulkopuolella. Ruoka oli keskimääräistä hintavampaa, mutta täytyy tunnustaa, myös keskimääräistä parempaa. Pisteet Villelle ja Olgalle loistavasta valinnasta!

Tänä iltana Meri ompelee viimeissiä rinkkamerkkejä reppuun ja molemmilla olo on hieman haikea. Huominen päivä vielä täällä Bangkokissa ja sitten puolenyön jälkeen lento kohti Suomea. Finnairin huoltohenkilökunnan lakkokaan ei taida meitä pelastaa karulta totuudelta -kotiinpaluu on edessä. Toisaalta siellä odottaa iso pino häälähjoja, jotka on kyllä avattu mutta niistä ei ole vielä ehditty fiilistellä. Täytyy sanoa että onneksi on pari päivää sopeutumista Suomeen, ennenkuin pitää palata takaisin avokonttoriin. 

Huominen aamupäivä vietetään suunnitelman mukaa altaalla, sitten katsomaan paria olennaista nähtävyyttä, syömään ja iltakymmenen aikaan kentälle. 

Näissä tunnelmissa Bangkok lopettaa

-vp